piha

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Piha


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piha (9)

  1. pihamaa, yleensä välittömästi rakennuksen ympärillä oleva rajattu alue
    Usein pihat ovat hoidettuja viheralueita.
  2. sisäpiha, rakennusten rajaama alue niiden keskellä
  3. tiettyyn tarkoitukseen rajattu alue
    karjapiha, kuormauspiha, temppelin esipiha
  4. talo, samassa pihapiirissä olevien rakennusten kokonaisuus
    Käykäähän pihassa!
    Karjalainen piha on ihmisten ja eläinten koti.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpihɑ/
  • tavutus: pi‧ha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piha pihat
genetiivi pihan pihojen
(pihain)
partitiivi pihaa pihoja
akkusatiivi piha;
pihan
pihat
sisäpaikallissijat
inessiivi pihassa pihoissa
elatiivi pihasta pihoista
illatiivi pihaan pihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihalla pihoilla
ablatiivi pihalta pihoilta
allatiivi pihalle pihoille
muut sijamuodot
essiivi pihana pihoina
translatiivi pihaksi pihoiksi
abessiivi pihatta pihoitta
instruktiivi pihoin
komitatiivi pihoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

asfalttipiha, esipiha, etupiha, karjapiha, kotipiha, kävelypiha, linnanpiha, nännipiha, piha-alue, pihakamari, pihakatu, pihakeinu, pihakoivu, pihamaa, pihamökki, pihanurmikko, pihapiiri, pihapuu, piharakennus, piharatamo, pihasauna, pihasyreeni, pihatanhua, ratapiha, sisäpiha, takapiha, umpipiha, valopiha, viherpiha

Idiomit[muokkaa]

  • ottaa/saada pihalle
    1. (arkikieli, tietotekniikka) ottaa/saada ulos
      Tiedot saa pihalle myös CSV-muodossa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piha Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piha

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto substantiivista piht