pieriminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pieriminen (38)
- (murteellinen) pierujen päästeleminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pieriminen | pierimiset |
| genetiivi | pierimisen | pierimisten pierimisien |
| partitiivi | pierimistä | pierimisiä |
| akkusatiivi | pieriminen; pierimisen |
pierimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pierimisessä | pierimisissä |
| elatiivi | pierimisestä | pierimisistä |
| illatiivi | pierimiseen | pierimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pierimisellä | pierimisillä |
| ablatiivi | pierimiseltä | pierimisiltä |
| allatiivi | pierimiselle | pierimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pierimisenä (pierimisnä) |
pierimisinä |
| translatiivi | pierimiseksi | pierimisiksi |
| abessiivi | pierimisettä | pierimisittä |
| instruktiivi | – | pierimisin |
| komitatiivi | – | pierimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pierimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pierimis- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. teonnimi verbistä pieriä
|
Ks. piereskely |