pienokainen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pienokainen (38)

  1. vauva, pieni lapsi
    Pitkähiuksinen, pinkkitakkinen pullea Petri-pienokainen pyyhälsi perjantaina punaisella pulkalla pusikkoon Parkanon Pahkalassa, Pirkanmaalla.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pienokainen pienokaiset
genetiivi pienokaisen pienokaisten
pienokaisien
partitiivi pienokaista pienokaisia
akkusatiivi pienokainen;
pienokaisen
pienokaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi pienokaisessa pienokaisissa
elatiivi pienokaisesta pienokaisista
illatiivi pienokaiseen pienokaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pienokaisella pienokaisilla
ablatiivi pienokaiselta pienokaisilta
allatiivi pienokaiselle pienokaisille
muut sijamuodot
essiivi pienokaisena
(pienokaisna)
pienokaisina
translatiivi pienokaiseksi pienokaisiksi
abessiivi pienokaisetta pienokaisitta
instruktiivi pienokaisin
komitatiivi pienokaisine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta pieni

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]