pidäkkeetön

Suomi

Adjektiivi

pidäkkeetön (34-C) (komparatiivi pidäkkeettömämpi, superlatiivi pidäkkeettömin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jolla ei psyykkinen kontrolli riitä käyttäytymisensä tai puheidensa hallitsemiseen
2. hulvattomalla tavalla humoristinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpidækːeːt̪øn/
• tavutus: pi‧däk‧kee‧tön

Etymologia

• sanan pidäke vahvasta vartalosta pidäkkee- ja johtimesta -tön

Aiheesta muualla

• pidäkkeetön Kielitoimiston sanakirjassa
• pidäkkeetön Tieteen termipankissa