pettu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pettu (1-C)[1]

  1. männyn jälsikerroksesta valmistettava Suomessa erityisesti nälkävuosien (1866–1868) aikana käytetty kuivattu ja jauhettu hätäruoka, jota käytettiin leipien valmistuksessa; pettu sisältää tärkkelystä ja ravintokuitua
    Saamelaiset ovat käyttäneet pettua myös hyvinä aikoina.
    Sotavuosina 1942-1943 Pohjois-Satakunnan alueella turvauduttiin viimeksi pettuun.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pettu petut luo
genetiivi petun luo pettujen luo
partitiivi pettua luo pettuja luo
akkusatiivi pettu; petun luo petut luo
sisäpaikallissijat
inessiivi petussa luo petuissa
elatiivi petusta luo petuista
illatiivi pettuun luo pettuihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi petulla luo petuilla
ablatiivi petulta luo petuilta
allatiivi petulle luo petuille
muut sijamuodot
essiivi pettuna luo pettuina luo
translatiivi petuksi luo petuiksi
abessiivi petutta petuitta
instruktiivi petuin
komitatiivi pettuine-
+ omistusliite luo

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C