pettu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pettu (1-C)[1]

  1. männyn jälsikerroksesta valmistettava Suomessa erityisesti nälkävuosien (1866–1868) aikana käytetty kuivattu ja jauhettu hätäruoka, jota käytettiin leipien valmistuksessa; pettu sisältää tärkkelystä ja ravintokuitua
    Saamelaiset ovat käyttäneet pettua myös hyvinä aikoina.
    Sotavuosina 1942-1943 Pohjois-Satakunnan alueella turvauduttiin viimeksi pettuun.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpet̪t̪u/
  • tavutus: pet‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pettu petut
genetiivi petun pettujen
partitiivi pettua pettuja
akkusatiivi pettu;
petun
petut
sisäpaikallissijat
inessiivi petussa petuissa
elatiivi petusta petuista
illatiivi pettuun pettuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi petulla petuilla
ablatiivi petulta petuilta
allatiivi petulle petuille
muut sijamuodot
essiivi pettuna pettuina
translatiivi petuksi petuiksi
abessiivi petutta petuitta
instruktiivi petuin
komitatiivi pettuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pettujauho, pettuleipä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pettu Kielitoimiston sanakirjassa
  • pettu Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C