perustuslaki

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Perustuslaki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perustuslaki (5-D)[1]

  1. (oikeustiede) valtiovallan ja ihmisten ja yhteisöjen oikeudellisten suhteiden perusperiaatteet sisältävä laki, valtion valtiosäännön keskeisimmät normit sisältävä laki
    Monissa maissa valtiosääntö muodostuu useista laeista, joilla on perustuslain kaltainen asema.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperust̪usˌlɑki/
  • tavutus: pe‧rus‧tus‧la‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perustuslaki perustuslait
genetiivi perustuslain perustuslakien
(perustuslakein)
partitiivi perustuslakia perustuslakeja
akkusatiivi perustuslaki;
perustuslain
perustuslait
sisäpaikallissijat
inessiivi perustuslaissa perustuslaeissa
elatiivi perustuslaista perustuslaeista
illatiivi perustuslakiin perustuslakeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perustuslailla perustuslaeilla
ablatiivi perustuslailta perustuslaeilta
allatiivi perustuslaille perustuslaeille
muut sijamuodot
essiivi perustuslakina perustuslakeina
translatiivi perustuslaiksi perustuslaeiksi
abessiivi perustuslaitta perustuslaeitta
instruktiivi perustuslaein
komitatiivi perustuslakeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo perustuslai-
vahva vartalo perustuslaki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista perustus ja laki

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

perustuslakituomioistuin, perustuslakivaliokunta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-D