perustuslaki

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Perustuslaki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perustuslaki (5-D)[1]

  1. (oikeustiede) valtion järjestysmuotoa, ylimmän valtiovallan haltijoiden toimintaa ja kansalaisten perusoikeuksia koskevia säännöksiä sisältävä laki, joka on erityisen loukkaamaton.
    Valtiosääntö muodostuu perustuslaeista.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi perustuslaki perustuslait
genetiivi perustuslain perustuslakien
(perustuslakein)
partitiivi perustuslakia perustuslakeja
akkusatiivi perustuslaki; perustuslain perustuslait
Sisäpaikallissijat
inessiivi perustuslaissa perustuslaeissa
elatiivi perustuslaista perustuslaeista
illatiivi perustuslakiin perustuslakeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi perustuslailla perustuslaeilla
ablatiivi perustuslailta perustuslaeilta
allatiivi perustuslaille perustuslaeille
Muut
essiivi perustuslakina perustuslakeina
translatiivi perustuslaiksi perustuslaeiksi
abessiivi perustuslaitta perustuslaeitta
instruktiivi perustuslaein
komitatiivi perustuslakeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-D