peruslukusana

Suomi

Substantiivi

peruslukusana (9)

1. (kielitiede) lukusanan perusosa (esimerkiksi yksi, kaksi, yhdeksän, kymmenen, sata, tuhat tai miljoona), joista saadaan keskenään yhdistelemällä niitä suurempia lukuja vastaavia yhdyslukusanoja; osittain peruslukusanamaisesti toimivat myös numeraalit nolla, puoli ja tusina

Etymologia

yhdyssana sanoista perus ja lukusana

Liittyvät sanat

• murtolukuilmaus
• likimääräilmaus
• lukusana

Vieruskäsitteet

• yhdyslukusana

Synonyymit

• perusnumeraali