personifikaatio

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

personifikaatio (3)[1]

  1. (myös kielitiede) henkilöinti: kielikuva, jossa eloton esitetään elollisena tai muu kuin inhimillinen inhimillisenä ikään kuin se olisi henkilö, kuten ”Aurinko hymyilee.”
  2. edellisen käyttäminen
  3. (myös kuvaannollisesti) henkilöitymä
    Taiteessa viikatemies esitetään usein kuoleman personifikaationa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpersonifikɑːtio]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: per‧so‧ni‧fi‧kaa‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi personifikaatio personifikaatiot
genetiivi personifikaation personifikaatioiden
personifikaatioitten
partitiivi personifikaatiota personifikaatioita
akkusatiivi personifikaatio; personifikaation personifikaatiot
Sisäpaikallissijat
inessiivi personifikaatiossa personifikaatioissa
elatiivi personifikaatiosta personifikaatioista
illatiivi personifikaatioon personifikaatioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi personifikaatiolla personifikaatioilla
ablatiivi personifikaatiolta personifikaatioilta
allatiivi personifikaatiolle personifikaatioille
Muut
essiivi personifikaationa personifikaatioina
translatiivi personifikaatioksi personifikaatioiksi
abessiivi personifikaatiotta personifikaatioitta
instruktiivi personifikaatioin
komitatiivi personifikaatioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3