personifikaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
personifikaatio (3)
- (myös kielitiede) henkilöinti: kielikuva, jossa eloton esitetään elollisena tai muu kuin inhimillinen inhimillisenä ikään kuin se olisi henkilö, kuten ”Aurinko hymyilee.”
- edellisen käyttäminen
- (myös kuvaannollisesti) henkilöitymä
- Taiteessa viikatemies esitetään usein kuoleman personifikaationa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈpersonifikɑːtio]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: per‧so‧ni‧fi‧kaa‧ti‧o
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | personifikaatio | personifikaatiot |
genetiivi | personifikaation | personifikaatioiden personifikaatioitten |
partitiivi | personifikaatiota | personifikaatioita |
akkusatiivi | personifikaatio; personifikaation |
personifikaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | personifikaatiossa | personifikaatioissa |
elatiivi | personifikaatiosta | personifikaatioista |
illatiivi | personifikaatioon | personifikaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | personifikaatiolla | personifikaatioilla |
ablatiivi | personifikaatiolta | personifikaatioilta |
allatiivi | personifikaatiolle | personifikaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | personifikaationa | personifikaatioina |
translatiivi | personifikaatioksi | personifikaatioiksi |
abessiivi | personifikaatiotta | personifikaatioitta |
instruktiivi | – | personifikaatioin |
komitatiivi | – | personifikaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | personifikaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. kielikuva, jossa eloton saa elollisen tai muu kuin inhimillinen inhimillisen olennon ominaisuuksia
|
|
2. tällaisen kielikuvan käyttäminen
|
|
3. henkilöitymä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- personifikaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- personifikaatio Tieteen termipankissa