periytyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
periytyminen (38)
- teonnimi verbistä periytyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | periytyminen | periytymiset |
| genetiivi | periytymisen | periytymisten periytymisien |
| partitiivi | periytymistä | periytymisiä |
| akkusatiivi | periytyminen; periytymisen |
periytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | periytymisessä | periytymisissä |
| elatiivi | periytymisestä | periytymisistä |
| illatiivi | periytymiseen | periytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | periytymisellä | periytymisillä |
| ablatiivi | periytymiseltä | periytymisiltä |
| allatiivi | periytymiselle | periytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | periytymisenä (periytymisnä) |
periytymisinä |
| translatiivi | periytymiseksi | periytymisiksi |
| abessiivi | periytymisettä | periytymisittä |
| instruktiivi | – | periytymisin |
| komitatiivi | – | periytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | periytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
periytymis- | |