perätön

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

perätön (34-C) (komparatiivi perättömämpi, superlatiivi perättömin) (taivutus[luo])[1]

  1. aiheeton, perusteeton, valheellinen
    Eilisen lehdessä oli aivan perätön juttu.
    puhua perättömiä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperæt̪øn/
  • tavutus: pe‧rä‧tön

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perätön perättömät
genetiivi perättömän perättömien
(perätönten)
partitiivi perätöntä perättömiä
akkusatiivi perätön;
perättömän
perättömät
sisäpaikallissijat
inessiivi perättömässä perättömissä
elatiivi perättömästä perättömistä
illatiivi perättömään perättömiin
ulkopaikallissijat
adessiivi perättömällä perättömillä
ablatiivi perättömältä perättömiltä
allatiivi perättömälle perättömille
muut sijamuodot
essiivi perättömänä
(perätönnä)
perättöminä
translatiivi perättömäksi perättömiksi
abessiivi perättömättä perättömittä
instruktiivi perättömin
komitatiivi perättömine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perättömä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perätön-

Etymologia[muokkaa]

perä + -tön, vrt. olla perää

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C