penne
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]penne (8)
- lieriön muotoinen ontto pasta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpenːe/
- tavutus: pen‧ne
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penne | pennet |
| genetiivi | pennen | pennejen (pennein) |
| partitiivi | penneä | pennejä |
| akkusatiivi | penne; pennen |
pennet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pennessä | penneissä |
| elatiivi | pennestä | penneistä |
| illatiivi | penneen | penneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pennellä | penneillä |
| ablatiivi | penneltä | penneiltä |
| allatiivi | pennelle | penneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pennenä | penneinä |
| translatiivi | penneksi | penneiksi |
| abessiivi | pennettä | penneittä |
| instruktiivi | – | pennein |
| komitatiivi | – | penneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | penne- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- penne Kielitoimiston sanakirjassa
Saksa
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]penne
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pennen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pennen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä pennen
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pennen