pelto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Pelto

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pelto (1-I) (monikko pellot)

  1. maa-alue, jossa kasvatetaan viljaa ja muita viljelyskasveja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpelt̪o/
  • tavutus: pel‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pelto pellot
genetiivi pellon peltojen
partitiivi peltoa peltoja
akkusatiivi pelto;
pellon
pellot
sisäpaikallissijat
inessiivi pellossa pelloissa
elatiivi pellosta pelloista
illatiivi peltoon peltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pellolla pelloilla
ablatiivi pellolta pelloilta
allatiivi pellolle pelloille
muut sijamuodot
essiivi peltona peltoina
translatiivi pelloksi pelloiksi
abessiivi pellotta pelloitta
instruktiivi pelloin
komitatiivi peltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pello-
vahva vartalo pelto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

apilapelto, elopelto, heinäpelto, hernepelto, kaurapelto, kesantopelto, kivipelto, kynnöspelto, kyntöpelto, maissipelto, mansikkapelto, naurispelto, ohrapelto, oraspelto, pakettipelto, pellonmuokkaus, pellonpiennar, pellonpientare, pellonraivaus, pellonvaraus, pelto-ohdake, pelto-orvokki, peltoala, peltoaukea, peltoaukeama, peltoemäkki, peltoetana, peltohatikka, peltohehtaari, peltoherne, peltohiiri, peltokaali, peltokierto, peltokorte, peltolaidun, peltolemmikki, peltomaa, peltomies, peltomyyrä, peltopyy, peltoretikka, peltosarka, peltosaunio, peltosirkku, peltotie, peltotilkku, peltotyö, peltovalvatti, peltovilla, perunapelto, pirunpelto, rapsipelto, riisipelto, riistapelto, rinnepelto, ruispelto, rypsipelto, suopelto, sänkipelto, toukopelto, turnipsipelto, vehnäpelto, viljapelto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pelto Kielitoimiston sanakirjassa
  • pelto Tieteen termipankissa
  • pelto Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pelto

  1. turkki, turkis

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.