pekari

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Pekarit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Pekari.

Substantiivi[muokkaa]

pekari (6)[1]

  1. jonkin Tayassuidae-heimon eläimistä, sioille sukua olevia amerikkalaisia sorkkaeläimiä
    Erottaa sika pekarista.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpekɑri/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pekari pekarit
genetiivi pekarin pekarien
pekareiden
pekareitten
partitiivi pekaria pekareita
pekareja
akkusatiivi pekari;
pekarin
pekarit
sisäpaikallissijat
inessiivi pekarissa pekareissa
elatiivi pekarista pekareista
illatiivi pekariin pekareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pekarilla pekareilla
ablatiivi pekarilta pekareilta
allatiivi pekarille pekareille
muut sijamuodot
essiivi pekarina pekareina
translatiivi pekariksi pekareiksi
abessiivi pekaritta pekareitta
instruktiivi pekarein
komitatiivi pekareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pekari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pekari Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pekári m.

  1. pekari

Substantiivi[muokkaa]

pekari

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta pekar
  2. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta pekar

Substantiivi[muokkaa]

pekari

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta pekara
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta pekara

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6