peittyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
peittyminen (38)
- jnk. peittoon tai peittämäksi joutuminen tai jääminen
- Lumeen peittyminen on uhkana lumivyöryissä.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peittyminen | peittymiset |
genetiivi | peittymisen | peittymisten peittymisien |
partitiivi | peittymistä | peittymisiä |
akkusatiivi | peittyminen; peittymisen |
peittymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | peittymisessä | peittymisissä |
elatiivi | peittymisestä | peittymisistä |
illatiivi | peittymiseen | peittymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | peittymisellä | peittymisillä |
ablatiivi | peittymiseltä | peittymisiltä |
allatiivi | peittymiselle | peittymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peittymisenä (peittymisnä) |
peittymisinä |
translatiivi | peittymiseksi | peittymisiksi |
abessiivi | peittymisettä | peittymisittä |
instruktiivi | – | peittymisin |
komitatiivi | – | peittymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | peittymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
peittymis- |