peijaiset

Suomi

Substantiivi

peijaiset (38) (monikollinen)

1. karhun, hirven tai muun ison riistaeläimen kaadon ja itse kaadon kohteeksi joutuneen eläimen kunniaksi järjestetyt pidot
2. (murteellinen, leikkimielinen) hautajaiset
3. (murteellinen, puhekieltä) juhlat, pidot

   Ässät ja Kärpät järjestivät sellaiset peijaiset jääkiekkoliigassa, ettei Porin lauantai-illasta sen mukiinmenevämpää voinut odottaa. (yle.fi/urheilu)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpei̯jɑi̯set̪/
• tavutus: pei‧jai‧set

Etymologia

• mahdollisesti samaa kantaa kuin verbi peittää
• toisen teorian mukaan "kuolemaan määrättyä" merkinnyt germaaninen laina ja sukua sanoille peikko, peijakas ja viron peig, "sulhanen" (alun perin morsiamen ryöstäjä, lainsuojaton) (R. E. Nirvi)
• vrt. myös viron peied, "hautajaiset"

Aiheesta muualla

• peijaiset Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• http://www.kotus.fi/nyt/kotuksen_kolumnit/kieli-ikkuna_%281996_2009%29/pidetaanko_peijaiset