paviaani
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]paviaani (5)
- jokin suvun Papio apinalajeista
- (halventava, haukkumasana), tyhmänä pidettävä henkilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑʋiˌɑːni/
- tavutus: pa‧vi‧aa‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paviaani | paviaanit |
| genetiivi | paviaanin | paviaanien (paviaanein) |
| partitiivi | paviaania | paviaaneja |
| akkusatiivi | paviaani; paviaanin |
paviaanit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paviaanissa | paviaaneissa |
| elatiivi | paviaanista | paviaaneista |
| illatiivi | paviaaniin | paviaaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paviaanilla | paviaaneilla |
| ablatiivi | paviaanilta | paviaaneilta |
| allatiivi | paviaanille | paviaaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paviaanina | paviaaneina |
| translatiivi | paviaaniksi | paviaaneiksi |
| abessiivi | paviaanitta | paviaaneitta |
| instruktiivi | – | paviaanein |
| komitatiivi | – | paviaaneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paviaani- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsin babian, saksan Pavian, englannin baboon < ranskan babouin < italian babbuino < mamoine, mammone ’apina’ < arabian مَيْمُون (maimūn)[1]
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- paviaani Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.