paukama

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paukama (10)

  1. turvonnut kohta; pallomainen ulkoneva kasvannainen
    hyttysen piston aiheuttama paukama
    puun rungon paukama

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑu̯kɑmɑ/
  • tavutus: pau‧ka‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paukama paukamat
genetiivi paukaman paukamien
(paukamain)
partitiivi paukamaa paukamia
akkusatiivi paukama;
paukaman
paukamat
sisäpaikallissijat
inessiivi paukamassa paukamissa
elatiivi paukamasta paukamista
illatiivi paukamaan paukamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi paukamalla paukamilla
ablatiivi paukamalta paukamilta
allatiivi paukamalle paukamille
muut sijamuodot
essiivi paukamana paukamina
translatiivi paukamaksi paukamiksi
abessiivi paukamatta paukamitta
instruktiivi paukamin
komitatiivi paukamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paukama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paukama Kielitoimiston sanakirjassa