patina

Katso myös: patină ja pátina

Suomi

Substantiivi

patina (12)

1. kupariesineiden pintaan muodostuva tummanruskea kerros
2. yleisesti ajan kuluessa tapahtuva pintojen sävyttyminen tai vanhuuden leima

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	patina	patinat
genetiivi	patinan	patinoiden patinoitten (patinain)
partitiivi	patinaa	patinoita
akkusatiivi	patina; patinan	patinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	patinassa	patinoissa
elatiivi	patinasta	patinoista
illatiivi	patinaan	patinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	patinalla	patinoilla
ablatiivi	patinalta	patinoilta
allatiivi	patinalle	patinoille
muut sijamuodot
essiivi	patinana	patinoina
translatiivi	patinaksi	patinoiksi
abessiivi	patinatta	patinoitta
instruktiivi	–	patinoin
komitatiivi	–	patinoine- + omistusliite

Liittyvät sanat

• patinoida
• patinoitua
• patinoiminen
• panitointi

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: patina