patina
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kupariesineiden pintaan muodostuva tummanruskea kerros
- yleisesti ajan kuluessa tapahtuva pintojen sävyttyminen tai vanhuuden leima
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑt̪inɑ/
- tavutus: pa‧ti‧na
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | patina | patinat |
| genetiivi | patinan | patinoiden patinoitten (patinain) |
| partitiivi | patinaa | patinoita |
| akkusatiivi | patina; patinan |
patinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | patinassa | patinoissa |
| elatiivi | patinasta | patinoista |
| illatiivi | patinaan | patinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | patinalla | patinoilla |
| ablatiivi | patinalta | patinoilta |
| allatiivi | patinalle | patinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | patinana | patinoina |
| translatiivi | patinaksi | patinoiksi |
| abessiivi | patinatta | patinoitta |
| instruktiivi | – | patinoin |
| komitatiivi | – | patinoine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi << italia[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: patinoida, patinoitua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- patina Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.