patina

Katso artikkeli Patina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

patina (12)

kupariesineiden pintaan muodostuva tummanruskea kerros, kuparihome, kupariruoste
(kuvaannollisesti) kupariesineiden arvokas vanhuuden leima (ajan patina)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	patina	patinat
genetiivi	patinan	patinoiden patinoitten (patinain)
partitiivi	patinaa	patinoita
akkusatiivi	patina; patinan	patinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	patinassa	patinoissa
elatiivi	patinasta	patinoista
illatiivi	patinaan	patinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	patinalla	patinoilla
ablatiivi	patinalta	patinoilta
allatiivi	patinalle	patinoille
muut sijamuodot
essiivi	patinana	patinoina
translatiivi	patinaksi	patinoiksi
abessiivi	patinatta	patinoitta
instruktiivi	–	patinoin
komitatiivi	–	patinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	patina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-		konsonantti- vartalo	-

< ruotsi << italia^[1]

< latinan sanasta 'patina' (´pannu, vati´)^[2]

1. kupariesineiden pintaan muodostuva tummanruskea kerros

2. ajan kuluessa tapahtuva pintojen sävyttyminen tai vanhuuden leima

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
↑ Leino, Pirkko―Vornanen, Rauni―Turtia, Kaarina: Joka kodin suomen kielen opas, osassa Sivistyssanasto ja Lyhenteet (kirj. Turtia Kaarina), s. 596, Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu, 1995, ISBN 951-643-460-6 (Viitattu 5.2.2024)

patina f. (1)

patina yl. (yks. määr. patinan [luo], ei monikkoa)