pataljoona
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pataljoona (10)
- asevoimien joukkoyksikkö, joka koostuu useammasta perusyksiköstä, jalkaväessä yleensä kolmesta komppaniasta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑt̪ɑlˌjoːnɑ/
- tavutus: pa‧tal‧joo‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pataljoona | pataljoonat |
| genetiivi | pataljoonan | pataljoonien (pataljoonain) |
| partitiivi | pataljoonaa | pataljoonia |
| akkusatiivi | pataljoona; pataljoonan |
pataljoonat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pataljoonassa | pataljoonissa |
| elatiivi | pataljoonasta | pataljoonista |
| illatiivi | pataljoonaan | pataljooniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pataljoonalla | pataljoonilla |
| ablatiivi | pataljoonalta | pataljoonilta |
| allatiivi | pataljoonalle | pataljoonille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pataljoonana | pataljoonina |
| translatiivi | pataljoonaksi | pataljooniksi |
| abessiivi | pataljoonatta | pataljoonitta |
| instruktiivi | – | pataljoonin |
| komitatiivi | – | pataljoonine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pataljoona- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pataljoona Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.