parkita

Suomi

Verbi

parkita (69) (taivutus)

1. käsitellä tanniinilla eläimen vuota, jotta siitä tulee käyttökelpoinen taipuisa ja kestävä nahka

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑrkit̪ɑˣ/
• tavutus: par‧ki‧ta

Etymologia

• substantiivi parkki ’puunkuori’ (heikko vokaalivartalo park|i- + pääte -ita (:-itse-))

Käännökset

1. käsitellä tanniinilla eläimen vuota

englanti: tan

turkki: tabaklamak

Liittyvät sanat

• nahkuri

Johdokset

• substantiivit: parkinta, parkitseminen, parkitus

Aiheesta muualla

• parkita Kielitoimiston sanakirjassa
• parkita Suomen etymologisessa sanakirjassa