paritus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paritus (39)

  1. parittaminen taloudellisen hyödyn hankkimiseksi, parittajana toimiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑrit̪us/
  • tavutus: pa‧ri‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paritus paritukset
genetiivi parituksen paritusten
parituksien
partitiivi paritusta parituksia
akkusatiivi paritus;
parituksen
paritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi parituksessa parituksissa
elatiivi parituksesta parituksista
illatiivi paritukseen parituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi parituksella parituksilla
ablatiivi paritukselta parituksilta
allatiivi paritukselle parituksille
muut sijamuodot
essiivi parituksena parituksina
translatiivi paritukseksi parituksiksi
abessiivi parituksetta parituksitta
instruktiivi parituksin
komitatiivi parituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paritukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paritus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä parittaa (parit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paritus Kielitoimiston sanakirjassa