pappeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pappeus (40)[1]

  1. se, että on pappi; pappina oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑpːeus/ tai /ˈpɑpːeu̯s/
  • tavutus: pap‧pe‧us / pap‧peus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pappeus pappeudet
genetiivi pappeuden pappeuksien
partitiivi pappeutta pappeuksia
akkusatiivi pappeus;
pappeuden
pappeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi pappeudessa pappeuksissa
elatiivi pappeudesta pappeuksista
illatiivi pappeuteen pappeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pappeudella pappeuksilla
ablatiivi pappeudelta pappeuksilta
allatiivi pappeudelle pappeuksille
muut sijamuodot
essiivi pappeutena pappeuksina
translatiivi pappeudeksi pappeuksiksi
abessiivi pappeudetta pappeuksitta
instruktiivi pappeuksin
komitatiivi pappeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pappeude-
vahva vartalo pappeute-
konsonantti-
vartalo
pappeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan pappi vartalosta pappe- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pappeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40