pannahinen
Suomi[muokkaa]
Interjektio[muokkaa]
pannahinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑnːɑˌhinen/
- tavutus: pan‧na‧hi‧nen
Substantiivi[muokkaa]
pannahinen (38)
- (vanhahtava) kirkon pannaan joutunut henkilö; syntinen tai lainsuojaton
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pannahinen | pannahiset |
genetiivi | pannahisen | pannahisten pannahisien |
partitiivi | pannahista | pannahisia |
akkusatiivi | pannahinen; pannahisen |
pannahiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pannahisessa | pannahisissa |
elatiivi | pannahisesta | pannahisista |
illatiivi | pannahiseen | pannahisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pannahisella | pannahisilla |
ablatiivi | pannahiselta | pannahisilta |
allatiivi | pannahiselle | pannahisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pannahisena (pannahisna) |
pannahisina |
translatiivi | pannahiseksi | pannahisiksi |
abessiivi | pannahisetta | pannahisitta |
instruktiivi | – | pannahisin |
komitatiivi | – | pannahisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pannahise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pannahis- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pannahinen Kielitoimiston sanakirjassa