panikoiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]panikoiminen (38)
- teonnimi verbistä panikoida
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | panikoiminen | panikoimiset |
| genetiivi | panikoimisen | panikoimisten panikoimisien |
| partitiivi | panikoimista | panikoimisia |
| akkusatiivi | panikoiminen; panikoimisen |
panikoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | panikoimisessa | panikoimisissa |
| elatiivi | panikoimisesta | panikoimisista |
| illatiivi | panikoimiseen | panikoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | panikoimisella | panikoimisilla |
| ablatiivi | panikoimiselta | panikoimisilta |
| allatiivi | panikoimiselle | panikoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | panikoimisena (panikoimisna) |
panikoimisina |
| translatiivi | panikoimiseksi | panikoimisiksi |
| abessiivi | panikoimisetta | panikoimisitta |
| instruktiivi | – | panikoimisin |
| komitatiivi | – | panikoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | panikoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
panikoimis- | |