palkkio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

palkkio (3)

  1. kertakorvaus saavutuksesta tai teosta
  2. eräissä valtion johtoasemissa palkan sijaan annettava korvaus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑlkːio/
  • tavutus: palk‧ki‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palkkio palkkiot
genetiivi palkkion palkkioiden
palkkioitten
partitiivi palkkiota palkkioita
akkusatiivi palkkio;
palkkion
palkkiot
sisäpaikallissijat
inessiivi palkkiossa palkkioissa
elatiivi palkkiosta palkkioista
illatiivi palkkioon palkkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palkkiolla palkkioilla
ablatiivi palkkiolta palkkioilta
allatiivi palkkiolle palkkioille
muut sijamuodot
essiivi palkkiona palkkioina
translatiivi palkkioksi palkkioiksi
abessiivi palkkiotta palkkioitta
instruktiivi palkkioin
komitatiivi palkkioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palkkio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

asianajopalkkio, edustajanpalkkio, esiintymispalkkio, hallinnointipalkkio, kertapalkkio, kirjoituspalkkio, kokouspalkkio, käännöspalkkio, lääkärinpalkkio, löytöpalkkio, myyntipalkkio, osapalkkio, palvelupalkkio, perimispalkkio, prosenttipalkkio, provisiopalkkio, päiväpalkkio, rahapalkkio, romutuspalkkio, tarjoilupalkkio, tekijänpalkkio, teurastuspalkkio, todistajanpalkkio, toimituspalkkio, tukipalkkio, tulospalkkio, tuntipalkkio, tuotantopalkkio, vientipalkkio, vuosipalkkio, välityspalkkio

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • palkkio Kielitoimiston sanakirjassa