paljastin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paljastin (33)
- laite tai muu väline, jonka avulla pyritään paljastamaan jotakin salattua tai tuntematonta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑljɑst̪in/
- tavutus: pal‧jas‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paljastin | paljastimet |
| genetiivi | paljastimen | paljastimien paljastinten |
| partitiivi | paljastinta | paljastimia |
| akkusatiivi | paljastin; paljastimen |
paljastimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paljastimessa | paljastimissa |
| elatiivi | paljastimesta | paljastimista |
| illatiivi | paljastimeen | paljastimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paljastimella | paljastimilla |
| ablatiivi | paljastimelta | paljastimilta |
| allatiivi | paljastimelle | paljastimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paljastimena (paljastinna) |
paljastimina |
| translatiivi | paljastimeksi | paljastimiksi |
| abessiivi | paljastimetta | paljastimitta |
| instruktiivi | – | paljastimin |
| komitatiivi | – | paljastimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paljastime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paljastin- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä paljastaa (vartalo paljasta- + -in)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
paljastin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä paljastaa