paljastaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]paljastaja (10)
- henkilö, joka paljastaa jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑljɑsˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: pal‧jas‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paljastaja | paljastajat |
| genetiivi | paljastajan | paljastajien (paljastajain) |
| partitiivi | paljastajaa | paljastajia |
| akkusatiivi | paljastaja; paljastajan |
paljastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paljastajassa | paljastajissa |
| elatiivi | paljastajasta | paljastajista |
| illatiivi | paljastajaan | paljastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paljastajalla | paljastajilla |
| ablatiivi | paljastajalta | paljastajilta |
| allatiivi | paljastajalle | paljastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paljastajana | paljastajina |
| translatiivi | paljastajaksi | paljastajiksi |
| abessiivi | paljastajatta | paljastajitta |
| instruktiivi | – | paljastajin |
| komitatiivi | – | paljastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paljastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka paljastaa jotakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- paljastaja Kielitoimiston sanakirjassa