palaveri

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

palaveri (5)[1]

  1. pikainen neuvottelu tai neuvonpito

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑlɑˌʋeri/
  • tavutus: pa‧la‧ve‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palaveri palaverit
genetiivi palaverin palaverien
partitiivi palaveria palavereja
akkusatiivi palaveri;
palaverin
palaverit
sisäpaikallissijat
inessiivi palaverissa palavereissa
elatiivi palaverista palavereista
illatiivi palaveriin palavereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palaverilla palavereilla
ablatiivi palaverilta palavereilta
allatiivi palaverille palavereille
muut sijamuodot
essiivi palaverina palavereina
translatiivi palaveriksi palavereiksi
abessiivi palaveritta palavereitta
instruktiivi palaverein
komitatiivi palavereine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • englannin merimiesslangin palaver-sanan kautta portugalin sanasta palavra. Sitä on käytetty Länsi-Afrikan rannikolla kaupanteon ja tinkimisen yhteydessä ja se on jäänyt myös länsiafrikkalaisiin kieliin merkityksessä olla tekemisissä eurooppalaisten kanssa. Lähde: Encyclopedia Britannica
  • sanan merkitys oli suomessa 1940-luvulle asti "valkoisten ja mustien keskinäinen neuvottelu" tai (neekerien) "kyläkokous". Nykymerkitys lienee yleistynyt Viisasten kerho-ohjelmasta, jonka Tauno Rautiainen päätti sanoihin ”palaver on päättynyt”. Tämän sanonnan alkuperä on Edgar Wallacen Sandi-sarjan kirjoissa.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kriisipalaveri, kritiikkipalaveri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • palaveri Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Palaveri. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5