palataali
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]palataali (5)
- (fonetiikka) äänne, jossa yhtenä ääntymäpaikkana on kova kitalaki (palatum)
- Suomen kielen palataalinen äänne on j. Lisäksi muutamat g:t, h:t, äng-äänteet ja k:t ovat palataalisia.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | palataali | palataalit |
| genetiivi | palataalin | palataalien (palataalein) |
| partitiivi | palataalia | palataaleja |
| akkusatiivi | palataali; palataalin |
palataalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | palataalissa | palataaleissa |
| elatiivi | palataalista | palataaleista |
| illatiivi | palataaliin | palataaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | palataalilla | palataaleilla |
| ablatiivi | palataalilta | palataaleilta |
| allatiivi | palataalille | palataaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | palataalina | palataaleina |
| translatiivi | palataaliksi | palataaleiksi |
| abessiivi | palataalitta | palataaleitta |
| instruktiivi | – | palataalein |
| komitatiivi | – | palataaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | palataali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |