pakotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pakotus (39)

  1. pakottamisen toteutus
  2. metallisten astioiden yms. muotoiluun ja koristeluun käytetty käsityömenetelmä, myös metallilevyn paikoittainen venytys ja supistus
  3. särky, kivistys
    Hampaan pakotus valvotti viimeyönä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑkot̪us/
  • tavutus: pa‧ko‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakotus pakotukset
genetiivi pakotuksen pakotusten
pakotuksien
partitiivi pakotusta pakotuksia
akkusatiivi pakotus;
pakotuksen
pakotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi pakotuksessa pakotuksissa
elatiivi pakotuksesta pakotuksista
illatiivi pakotukseen pakotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakotuksella pakotuksilla
ablatiivi pakotukselta pakotuksilta
allatiivi pakotukselle pakotuksille
muut sijamuodot
essiivi pakotuksena pakotuksina
translatiivi pakotukseksi pakotuksiksi
abessiivi pakotuksetta pakotuksitta
instruktiivi pakotuksin
komitatiivi pakotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pakotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pakotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä pakottaa (pakot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

metallinpakotus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pakotus Kielitoimiston sanakirjassa