pakkomielle

Suomi

Substantiivi

pakkomielle

1. (psykologia) ärsykkeen aiheuttama vastaus, joka on jokin fyysinen teko ja yleensä ahdistusta aiheuttava: itseään toistamisen samanlaisena alati toistuva kaava, jota yksilö ei kykene rikkomaan, usein esimerkiksi kodin siivoamiseen tai liikunnan pakonomaiseen harrastamiseen liittyvää

Etymologia

yhdyssana sanoista pakko ja mielle

Käännökset

1. ärsykkeen aiheuttama vastaus, joka on jokin fyysinen teko

turkki: saplantı

Liittyvät sanat

• päähänpinttymä
• pakkomielteinen
• obsessoitua
• obsessoida

Aiheesta muualla

• pakkomielle Kielitoimiston sanakirjassa