pakana

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Pakana Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pakana (12)

  1. vallalla olevaan uskonnolliseen enemmistöön kuulumaton; erityisesti polyteistisen tai panteistisen varhaiskantaisen uskonnon kannattaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑkɑnɑ/
  • tavutus: pa‧ka‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakana pakanat
genetiivi pakanan pakanoiden
pakanoitten
(pakanain)
partitiivi pakanaa pakanoita
akkusatiivi pakana;
pakanan
pakanat
sisäpaikallissijat
inessiivi pakanassa pakanoissa
elatiivi pakanasta pakanoista
illatiivi pakanaan pakanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakanalla pakanoilla
ablatiivi pakanalta pakanoilta
allatiivi pakanalle pakanoille
muut sijamuodot
essiivi pakanana pakanoina
translatiivi pakanaksi pakanoiksi
abessiivi pakanatta pakanoitta
instruktiivi pakanoin
komitatiivi pakanoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pakana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Muinaisvenäläinen laina.[1] Alun perin latinan maalaista tarkoittavasta sanasta paganus.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pakana Kielitoimiston sanakirjassa
  • pakana Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.