pahta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pahta (9-F)

  1. (murteellinen, Lappi) jyrkkä kallioseinämä; kallio, paasi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pahta pahdat
genetiivi pahdan pahtojen
(pahtain)
partitiivi pahtaa pahtoja
akkusatiivi pahta;
pahdan
pahdat
sisäpaikallissijat
inessiivi pahdassa pahdoissa
elatiivi pahdasta pahdoista
illatiivi pahtaan pahtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pahdalla pahdoilla
ablatiivi pahdalta pahdoilta
allatiivi pahdalle pahdoille
muut sijamuodot
essiivi pahtana pahtoina
translatiivi pahdaksi pahdoiksi
abessiivi pahdatta pahdoitta
instruktiivi pahdoin
komitatiivi pahtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pahda-
vahva vartalo pahta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

saamelainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pahta Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.