pahta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (murteellinen, Lappi) jyrkkä kallioseinämä; kallio, paasi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pahta | pahdat |
genetiivi | pahdan | pahtojen (pahtain) |
partitiivi | pahtaa | pahtoja |
akkusatiivi | pahta; pahdan |
pahdat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pahdassa | pahdoissa |
elatiivi | pahdasta | pahdoista |
illatiivi | pahtaan | pahtoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pahdalla | pahdoilla |
ablatiivi | pahdalta | pahdoilta |
allatiivi | pahdalle | pahdoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pahtana | pahtoina |
translatiivi | pahdaksi | pahdoiksi |
abessiivi | pahdatta | pahdoitta |
instruktiivi | – | pahdoin |
komitatiivi | – | pahtoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pahda- | |
vahva vartalo | pahta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
saamelainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. jyrkkä kallioseinämä; kallio, paasi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pahta Tieteen termipankissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.