paanne

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paanne (48-J)

  1. keväällä sulaneen veden uudelleen jäätyessä muodostuva jääkerros

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑːnːeˣ/
  • tavutus: paan‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paanne paanteet
genetiivi paanteen paanteiden
paanteitten
partitiivi paannetta paanteita
akkusatiivi paanne;
paanteen
paanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi paanteessa paanteissa
elatiivi paanteesta paanteista
illatiivi paanteeseen paanteisiin
paanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paanteella paanteilla
ablatiivi paanteelta paanteilta
allatiivi paanteelle paanteille
muut sijamuodot
essiivi paanteena paanteina
translatiivi paanteeksi paanteiksi
abessiivi paanteetta paanteitta
instruktiivi paantein
komitatiivi paanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paannet-

Etymologia[muokkaa]

saamelainen laina[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.