paan

Wikisanakirjasta
Katso myös: pään

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

paan

  1. (puhekieltä, taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä panna (merkityksessä 'asettaa, laittaa')