pöpelikkö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pöpelikkö (4-A)[1]

  1. (puhekieltä) tiheä nuori, mahdollisesti huonokuntoinen tai -kulkuinen metsä tai muu kasvusto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpøpeˌlikːø/
  • tavutus: pö‧pe‧lik‧kö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pöpelikkö pöpeliköt
genetiivi pöpelikön pöpeliköiden
pöpeliköitten
pöpelikköjen
partitiivi pöpelikköä pöpelikköjä
pöpeliköitä
akkusatiivi pöpelikkö;
pöpelikön
pöpeliköt
sisäpaikallissijat
inessiivi pöpelikössä pöpeliköissä
elatiivi pöpeliköstä pöpeliköistä
illatiivi pöpelikköön pöpelikköihin
pöpeliköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pöpeliköllä pöpeliköillä
ablatiivi pöpeliköltä pöpeliköiltä
allatiivi pöpelikölle pöpeliköille
muut sijamuodot
essiivi pöpelikkönä pöpelikköinä
pöpeliköinä
translatiivi pöpeliköksi pöpeliköiksi
abessiivi pöpeliköttä pöpeliköittä
instruktiivi pöpeliköin
komitatiivi pöpelikköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pöpelikö-
vahva vartalo pöpelikkö-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A