pönkkä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pönkkä (10-A)

  1. tukipuu, joka kiilataan tuettavan ja maan väliin
    Kellarin oven eteen laitettiin pönkkä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpøŋkːæ/
  • tavutus: pönk‧kä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pönkkä pönkät
genetiivi pönkän pönkkien
(pönkkäin)
partitiivi pönkkää pönkkiä
akkusatiivi pönkkä;
pönkän
pönkät
sisäpaikallissijat
inessiivi pönkässä pönkissä
elatiivi pönkästä pönkistä
illatiivi pönkkään pönkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pönkällä pönkillä
ablatiivi pönkältä pönkiltä
allatiivi pönkälle pönkille
muut sijamuodot
essiivi pönkkänä pönkkinä
translatiivi pönkäksi pönkiksi
abessiivi pönkättä pönkittä
instruktiivi pönkin
komitatiivi pönkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pönkä-
vahva vartalo pönkkä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

pönkittäminen, pönkittää, pönkätä

Synonyymit[muokkaa]

pönkä

Yhdyssanat[muokkaa]

pönkkähame, pönkkäjuuri

Aiheesta muualla[muokkaa]