pöly
Katso myös: poly- |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pöly (1)
- hienojakoinen aine, jolle ilmassa leijuminen on ominaista, tomu, tuhka; erityisesti sisätiloihin pinnoille ja nurkkiin kertyvä hienojakoinen lika
- ilmassa leijuva pöly
- Pyyhin lampusta pölyt.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpøly/
- tavutus: pö‧ly
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöly | pölyt |
genetiivi | pölyn | pölyjen |
partitiivi | pölyä | pölyjä |
akkusatiivi | pöly; pölyn |
pölyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pölyssä | pölyissä |
elatiivi | pölystä | pölyistä |
illatiivi | pölyyn | pölyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pölyllä | pölyillä |
ablatiivi | pölyltä | pölyiltä |
allatiivi | pölylle | pölyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pölynä | pölyinä |
translatiivi | pölyksi | pölyiksi |
abessiivi | pölyttä | pölyittä |
instruktiivi | – | pölyin |
komitatiivi | – | pölyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pöly- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. hyvin hienojakoinen aine, jolle ilmassa leijuminen on ominaista
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: pölyinen, pölymäinen, pölytön
- substantiivit: pölytys, pölyte, pölyisyys
- verbit: pölyttyä, pölyttää, pölytä, pölyyntyä, pölyyttää
Yhdyssanat[muokkaa]
eläinpöly, hiilipöly, homepöly, huonepöly, hölynpöly, itiöpöly, jauhonpöly, kivipöly, kivipölykeuhko, metallipöly, pölyharja, pölyhiukkanen, pölyhuisku, pölykammio, pölykansi, pölykapseli, pölykasetti, pölykerros, pölykeuhko, pölykeuhkosairaus, pölyliina, pölymoppi, pölynimuri, pölynkerääjä, pölynpesä, pölynpitävä, pölynsitomisaine, pölypatsas, pölypilvi, pölypunkki, pölypussi, pölyriepu, pölyrätti, pölysokeri, pölytiivis, siitepöly, suhdannepöly
Idiomit[muokkaa]
- pölyn laskeuduttua
- jonkin tapahtuman, kohun tms. jälkeen, kun tilanne on tasaantunut