pökkelö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pökkelö (2)[1]

  1. pystyynkuollut lehtipuu, joka on sisältä lahonnut ja jota usein vain tuohi pitää koossa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpøkːelø/
  • tavutus: pök‧ke‧lö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pökkelö pökkelöt
genetiivi pökkelön pökkelöjen
pökkelöiden
pökkelöitten
partitiivi pökkelöä pökkelöitä
pökkelöjä
akkusatiivi pökkelö;
pökkelön
pökkelöt
sisäpaikallissijat
inessiivi pökkelössä pökkelöissä
elatiivi pökkelöstä pökkelöistä
illatiivi pökkelöön pökkelöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pökkelöllä pökkelöillä
ablatiivi pökkelöltä pökkelöiltä
allatiivi pökkelölle pökkelöille
muut sijamuodot
essiivi pökkelönä pökkelöinä
translatiivi pökkelöksi pökkelöiksi
abessiivi pökkelöttä pökkelöittä
instruktiivi pökkelöin
komitatiivi pökkelöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pökkelö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puupökkelö, pökkelökääpä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2