päteminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
päteminen (38)
- teonnimi verbistä päteä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päteminen | pätemiset |
| genetiivi | pätemisen | pätemisten pätemisien |
| partitiivi | pätemistä | pätemisiä |
| akkusatiivi | päteminen; pätemisen |
pätemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pätemisessä | pätemisissä |
| elatiivi | pätemisestä | pätemisistä |
| illatiivi | pätemiseen | pätemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pätemisellä | pätemisillä |
| ablatiivi | pätemiseltä | pätemisiltä |
| allatiivi | pätemiselle | pätemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pätemisenä (pätemisnä) |
pätemisinä |
| translatiivi | pätemiseksi | pätemisiksi |
| abessiivi | pätemisettä | pätemisittä |
| instruktiivi | – | pätemisin |
| komitatiivi | – | pätemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pätemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pätemis- | |