pärähtäminen
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pärähtäminen (38)
- teonnimi verbistä pärähtää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pärähtäminen | pärähtämiset |
| genetiivi | pärähtämisen | pärähtämisten pärähtämisien |
| partitiivi | pärähtämistä | pärähtämisiä |
| akkusatiivi | pärähtäminen; pärähtämisen |
pärähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pärähtämisessä | pärähtämisissä |
| elatiivi | pärähtämisestä | pärähtämisistä |
| illatiivi | pärähtämiseen | pärähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pärähtämisellä | pärähtämisillä |
| ablatiivi | pärähtämiseltä | pärähtämisiltä |
| allatiivi | pärähtämiselle | pärähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pärähtämisenä (pärähtämisnä) |
pärähtämisinä |
| translatiivi | pärähtämiseksi | pärähtämisiksi |
| abessiivi | pärähtämisettä | pärähtämisittä |
| instruktiivi | – | pärähtämisin |
| komitatiivi | – | pärähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pärähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pärähtämis- | |