pälättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pälättäminen (38)
- teonnimi verbistä pälättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pälättäminen | pälättämiset |
| genetiivi | pälättämisen | pälättämisten pälättämisien |
| partitiivi | pälättämistä | pälättämisiä |
| akkusatiivi | pälättäminen; pälättämisen |
pälättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pälättämisessä | pälättämisissä |
| elatiivi | pälättämisestä | pälättämisistä |
| illatiivi | pälättämiseen | pälättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pälättämisellä | pälättämisillä |
| ablatiivi | pälättämiseltä | pälättämisiltä |
| allatiivi | pälättämiselle | pälättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pälättämisenä (pälättämisnä) |
pälättämisinä |
| translatiivi | pälättämiseksi | pälättämisiksi |
| abessiivi | pälättämisettä | pälättämisittä |
| instruktiivi | – | pälättämisin |
| komitatiivi | – | pälättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pälättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pälättämis- | |