päättävä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]päättävä
- sellainen, joka tai mikä päättää
- Valtuusto on kunnallispolitiikan päättävä elin.
- Hallituksen istuntokauden päättävä istunto.
- Meillä isä on päättäväisesti määrävä, mutta äiti usein lopullisesti päättävä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpæːt̪ːæʋæ/
- tavutus: päät‧tä‧vä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: päättävyys
Verbi
[muokkaa]päättävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä päättää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päättävä | päättävät |
| genetiivi | päättävän | päättävien (päättäväin) |
| partitiivi | päättävää | päättäviä |
| akkusatiivi | päättävä; päättävän |
päättävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päättävässä | päättävissä |
| elatiivi | päättävästä | päättävistä |
| illatiivi | päättävään | päättäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päättävällä | päättävillä |
| ablatiivi | päättävältä | päättäviltä |
| allatiivi | päättävälle | päättäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päättävänä | päättävinä |
| translatiivi | päättäväksi | päättäviksi |
| abessiivi | päättävättä | päättävittä |
| instruktiivi | – | päättävin |
| komitatiivi | – | päättävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | päättävä- | |
| vahva vartalo | päättävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- päättävä Kielitoimiston sanakirjassa