pääsääntö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpæːˌsæːnt̪ø/
- tavutus: pää‧sään‧tö
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pääsääntö | pääsäännöt |
genetiivi | pääsäännön | pääsääntöjen |
partitiivi | pääsääntöä | pääsääntöjä |
akkusatiivi | pääsääntö; pääsäännön |
pääsäännöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pääsäännössä | pääsäännöissä |
elatiivi | pääsäännöstä | pääsäännöistä |
illatiivi | pääsääntöön | pääsääntöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pääsäännöllä | pääsäännöillä |
ablatiivi | pääsäännöltä | pääsäännöiltä |
allatiivi | pääsäännölle | pääsäännöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pääsääntönä | pääsääntöinä |
translatiivi | pääsäännöksi | pääsäännöiksi |
abessiivi | pääsäännöttä | pääsäännöittä |
instruktiivi | – | pääsäännöin |
komitatiivi | – | pääsääntöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pääsäännö- | |
vahva vartalo | pääsääntö- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista pää ja sääntö
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: pääsääntöinen
Käännökset[muokkaa]
1. tärkein sääntö
|