päärme

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

päärme (48)

  1. vaatteen tai kankaan kaksinkertaiseksi taitettu ja yhteen ommeltu reuna

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpæːrmeˣ/
  • tavutus: päär‧me

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päärme päärmeet
genetiivi päärmeen päärmeiden
päärmeitten
partitiivi päärmettä päärmeitä
akkusatiivi päärme;
päärmeen
päärmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi päärmeessä päärmeissä
elatiivi päärmeestä päärmeistä
illatiivi päärmeeseen päärmeisiin
päärmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi päärmeellä päärmeillä
ablatiivi päärmeeltä päärmeiltä
allatiivi päärmeelle päärmeille
muut sijamuodot
essiivi päärmeenä päärmeinä
translatiivi päärmeeksi päärmeiksi
abessiivi päärmeettä päärmeittä
instruktiivi päärmein
komitatiivi päärmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo päärmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
päärmet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

päärmepisto, reunakepäärme

Aiheesta muualla[muokkaa]