pääkallo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]pääkallo (1)
- kallo; selkärankaisten aivoja suojaava luinen tai rustoinen kuori
- kallo kuvallisena esityksenä, ☠
- pääkallolippu, pääkallosormus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpæːˌkɑlːo/
- tavutus: pää‧kal‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pääkallo | pääkallot |
| genetiivi | pääkallon | pääkallojen |
| partitiivi | pääkalloa | pääkalloja |
| akkusatiivi | pääkallo; pääkallon |
pääkallot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pääkallossa | pääkalloissa |
| elatiivi | pääkallosta | pääkalloista |
| illatiivi | pääkalloon | pääkalloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pääkallolla | pääkalloilla |
| ablatiivi | pääkallolta | pääkalloilta |
| allatiivi | pääkallolle | pääkalloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pääkallona | pääkalloina |
| translatiivi | pääkalloksi | pääkalloiksi |
| abessiivi | pääkallotta | pääkalloitta |
| instruktiivi | – | pääkalloin |
| komitatiivi | – | pääkalloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pääkallo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kallo
|
Ks. kallo |
2. pääkallon kuva
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]pääkallokeli, pääkallokiitäjä, pääkallonmetsästys, pääkallonmetsästäjä, pääkallonpaikka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pääkallo Kielitoimiston sanakirjassa