ovaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ovaatio (3)
- (historia) antiikin Roomassa triumfia pienempi voitonkulkue
- myrskyisä suosionosoitus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ovaatio | ovaatiot |
| genetiivi | ovaation | ovaatioiden ovaatioitten |
| partitiivi | ovaatiota | ovaatioita |
| akkusatiivi | ovaatio; ovaation |
ovaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ovaatiossa | ovaatioissa |
| elatiivi | ovaatiosta | ovaatioista |
| illatiivi | ovaatioon | ovaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ovaatiolla | ovaatioilla |
| ablatiivi | ovaatiolta | ovaatioilta |
| allatiivi | ovaatiolle | ovaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ovaationa | ovaatioina |
| translatiivi | ovaatioksi | ovaatioiksi |
| abessiivi | ovaatiotta | ovaatioitta |
| instruktiivi | – | ovaatioin |
| komitatiivi | – | ovaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ovaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |