ottamo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ottamo (2)
- (yhdyssanan loppuosana) laitos, jotta jotakin otetaan
- vedenottamo
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈot̪ːɑmo/
- tavutus: ot‧ta‧mo
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ottamo | ottamot |
| genetiivi | ottamon | ottamojen ottamoiden ottamoitten |
| partitiivi | ottamoa | ottamoita ottamoja |
| akkusatiivi | ottamo; ottamon |
ottamot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ottamossa | ottamoissa |
| elatiivi | ottamosta | ottamoista |
| illatiivi | ottamoon | ottamoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ottamolla | ottamoilla |
| ablatiivi | ottamolta | ottamoilta |
| allatiivi | ottamolle | ottamoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ottamona | ottamoina |
| translatiivi | ottamoksi | ottamoiksi |
| abessiivi | ottamotta | ottamoitta |
| instruktiivi | – | ottamoin |
| komitatiivi | – | ottamoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ottamo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |