otenauha

Suomi

Otenauhoja

Substantiivi

otenauha

1. (musiikki) kitarassa ja sitä muistuttavissa kielisoittimissa otelautaan upotettu metallinen kapea poikittainen suikale, jonka takaa painamalla nauhavälistä saadaan soitettua haluttu sävel kielen soivan osan lyhentyessä otenauhaan asti

Etymologia

• yhdyssana sanoista ote ja nauha

Käännökset

1. kitaran otelaudan metallinen poikkipuu

englanti: fret ruotsi: greppband saksa: Bund m.

turkki: perde viro: krihv, astmetraat

Liittyvät sanat

• nauhaväli