osoitteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]osoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä osoitella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osoitteleminen | osoittelemiset |
| genetiivi | osoittelemisen | osoittelemisten osoittelemisien |
| partitiivi | osoittelemista | osoittelemisia |
| akkusatiivi | osoitteleminen; osoittelemisen |
osoittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osoittelemisessa | osoittelemisissa |
| elatiivi | osoittelemisesta | osoittelemisista |
| illatiivi | osoittelemiseen | osoittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osoittelemisella | osoittelemisilla |
| ablatiivi | osoittelemiselta | osoittelemisilta |
| allatiivi | osoittelemiselle | osoittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osoittelemisena (osoittelemisna) |
osoittelemisina |
| translatiivi | osoittelemiseksi | osoittelemisiksi |
| abessiivi | osoittelemisetta | osoittelemisitta |
| instruktiivi | – | osoittelemisin |
| komitatiivi | – | osoittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | osoittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
osoittelemis- | |